Puerto Sherry, Cadiz 2023 – 2024

Aamun herätys oli tosi aikainen koska lentokentällä piti olla 05:00. Isä laittoi aamupalaksi kaurapuuroa ja lähti viemään minut lentokentälle. Lennolla matkustin Erikin isän Johanin ja Erikin kanssa. Tämä oli eka kerta, kun lähdin leirille ilman vanhempia.

Ennen lähtöä kiersimme kauppoja ympäri lentokenttää. Erik ja minä ostimme matkaevääksi Mentos-purkkaa. Erik ja Erikin isä ostivat matkaan myös voileipiä, minua odotti lennolla Kids Combo-ateria.

Ennen lentoon nousua kone pysähtyi ja koneen siiville ruiskutettiin punaista ainetta, joka estää ettei siivet jäädy. Edellisellä kerralla aine oli vihreää, tällä kerralla punaista. Olisiko tästä johtunut, että lento lähti vähän myöhässä.

Lennolla oli alussa vähän turbulenssia ja tarjoilu päätettiin ennen kuin sain sen Kids Combon. Yritin nukahtaa, ateria tuli vähän myöhemmin ja silloin oli kova nälkä. Ateria ei ollut kovin iso, mutta sämpylä maistui hyvältä. Yks vichy-pullo purskahti lennolla kun se aukaistiin. Matkustin paikalla 13C enkä nähnyt ikkunasta ulos. En viitsinyt käyttää koko ajan puhelinta, joten yritin nukkua lisää ja tein Kids Combon ristikkotehtävää. Kirjan väritystehtävät säästin pikkusiskolle tuomisiksi.

Laskeutuminen meni hyvin ilman pomppuja.  Lentokentällä saatiin matkatavarat ja lähdettiin Kia vuokra-autolla hotelliin. Hotellissa etsiskelin muita kavereita ja sen jälkeen lähdettiin kävellen purkamaan veneet trailereista. Matka ei ollut pitkä.

Osa porukasta saapui iltapäivällä, kun trailerit oli jo purettu. Oli mukava nähdä muita. Sitten mentiin hotelliin ja purin tavarat Samin perheen huoneessa.

Ensimmäinen purjehduspäivä. Olin aika hidas rigaamaan kun viime kerrasta oli yli kaksi kuukautta. Meri oli suolainen ja rannalta löytyi simpukoita. Vesillä ei tuullut paljon, mutta illalla oli Tuovin synttärit. Me laulettiin onnittelut ainakin ruotsiksi, muistaakseni myös suomeksi ja englanniksi. Toisena päivänä tuuli oli vielä heikompi. Tokana päivänä oli muistaakseni treenikisa, Muusa voitti arvonnasta lycra-paidan. 

Kolmantena päivänä tuuli siftaili tosi paljon ja oli pieniä puuskia. Slipiltä näki, että vesi liikkui joka tunti ylös tai alas, kun oli nousu- tai laskuvesi. Joskus vesi oli niin matalalla ja slipin pään näkyi. Toisinaan se oli syvällä. Kaikkina päivinä merellä oli maininkeja, ne tuntuivat jollassa samalta kuin kaukaa menneen ison laivan aallot.

Neljäntenä päivänä ei tuullut yhtään. Vesillä oltiin tosi lyhyt aika, varmaan vaan kaksi tuntia.

Viides päivä – uusi vuosi 1.1.2024 – oli vapaata. Aamulla mentiin hölkkäyslenkille kello 10. Rantaan hölkkääminen kesti 5-10 minuuttia. Takaisin matka tuntui lyhyemmältä. Sitten tehtiin punnerruksia ja porrastreeniä. Toisena teemana oli padelia, ja osa lähti kaupungille. Padel oli kiinnostavaa, hankalampaa kuin luulin, koska pitää käyttää aika paljon voimaa pallon lyömiseen. Olin tiimissä Emilian kanssa.

Illalla olin Charlotan, Emilian, Tuovin, Muusan ja Lilin kanssa majakalla. Sitten etsimme parempaa paikka, josta voisi nähdä ilotulituksia ja nähtiin Pablo kadulla.

Aikuiset olivat järjestäneet illaksi buffet-aterian hienoon ravintolaan. Sieltä näki ilotulituksen. En ehtinyt ottaa sitä videolle. Odotin ikkunan vieressä valmiina, jos ilotulitus jatkuisi. Tällä aikaa tarjoilija keräsi minun ruokalautasen pois. Jouduin hakemaan buffet-ruuan uudestaan ja kerroin siitä nätisti tarjoilijalle.

Ekana kisapäivänä tuli AP koska oli niin tyyntä. AP laskettiin ja tuli D-lippu, ja saatiin lupa lähteä vesille. Keltainen fliitti oli ekana lähtemässä. Minä kuuluin sinisiin. Molemmilla fliiteillä tuli takaisinkutsut. Lopulta molempien lähdöt peruttiin, ja sitten nostettiin APA. Toisena kisapäivänä ei saatu edes lähtöjä. Jotkut kävi uimassa. Suurin osa fliitistä lähti rantaan ennen kuin APA nostettiin. Me jäimme odottamaan, jos lähtö kuitenkin tulisi. Mutta ei tullut ja me tultiin viimeisinä rantaan.

Viimeinen kisapäivä. Tuuli siftaili ja oli heikko mutta kuitenkin tasainen. 3. päivänä saatiin tehtyä kolme lähtöä. Espanjalaiset huutelivat vesillä paljon, ja osa vispaili minusta liikaa. Me huudeltiin joskus takaisin suomeksi. Me ei ehditty palkintojen jakoon, mutta kukaan meistä ei olisi saanut palkintoja tällä kertaa.

Veneet pakattiin takaisin kahteen traileriin, joista toinen lähti Valenciaan. Mun Ressu-vene lähti siihen kyytiin. Nyt ensimmäistä kertaa siinä on myös meidän sponsorin Finnlines-tarrat.

Lennolla takaisin Iines ja Lili Sofia istuivat meidän takana. Minulla oli jäljellä avaamaton paketti Espanjan keksejä, joita saatoin tarjota. Valmentaja Lili jäi ilman keksejä, kun en löytänyt häntä koneessa. Sain lennolla ihmeellisen aikuisten tofu-aterian, joka ei ollut ihan minun makuun.

Helsingin kentällä kaikki matkatavarat saatiin ehjänä takaisin. Johan ja Erik saattoivat minut tuloaulaan, jossa isä ja pikkusisko olivat vastassa. Monet aikuiset olivat tehneet aika paljon ruokaa ja järjestelleet juttuja lapsille tällä matkalla. Kiitos siitä heille, matka oli kiva. Aika huikeaa, että myös Finnlines antaa meille tällaisia mahdollisuuksia ja tukee meidän tiimiä!

Odotan lähtemistä Valenciaan. Toivottavasti nähdään koko tiimi taas.

Toivoo Lucas Palosaari