Laser 4.7 -luokan alle 18-vuotiaiden maailmanmestaruuskisat

Laser 4.7 -luokan alle 18-vuotiaiden maailmanmestaruuskisat järjestettiin tänä vuonna Puolan vilkkaassa Gdyniassa. Kymmenestä suomalaisesta HSS:ää edustivat Aku Koivistoinen, Anton Niemi sekä Mikaela Söderberg. HSS:n arsenaali olivat vahvistamassa kolme Tamperelaista, näin saimme opettavaisemmat harjoituspäivät.

Olimme varanneet harjoituspäiviä noin viisi, näinä päivinä tutustuimme tuleviin kilpakumppaneihimme, joita oli noin 420 meidän lisäksi, sekä treenasimme kisaa varten aurinkoisessa Gdyniassa.

Veneiden mittaus alkoi kolme päivää ennen kisaa, tiimimme pääsi mittauksista läpi, kuitenkin muttia oli matkassa, purjeeseeni oli eksynyt zoom8 jollan maatunnukset (FIN), jotka olivat kaksi senttiä liian suuret. Matiaksen kanssa sitten säädettiin tunnukset kohdilleen ja kolmannella kerralla mittaaja sitten hyväksyi purjeen.

Kisapäiviä oli yhteensä kuusi, kolme karsintapäivää sekä kolme finaalipäivää. Ensimmäisenä karsintapäivänä purjehtijat olivat jaettu satunnaisesti, pojat neljään ryhmään ja tytöt kahteen. Rata-alueita oli kaksi, ensimmäinen (Foxtrot), jossa kilpailivat poikien kulta, hopea sekä pronssi -fleetit, rata-alueilla Echo kilpailu poikien emeraldfleetti sekä tyttöjen kulta- ja hopeafleetti.

Ensimmäisenä kisapäivänä saatiin purjehdittua vain yksi lähtö, tässä lähdössä itse olin 11. Vain toinen tyttöjen fleetti sai lähdön suoritettua, poikienkin puolella jäi lähdöt vajaaksi. Tällöin oli hyvin kevyttä tuulta, jonka johdosta osa kisoista keskeytettiin tai jätettiin purjehtimatta.

Toisena kisäpäivänä osa purjehti edellisen päivän purjehtimatta jääneet lähdöt, jonka jälkeen suoritettiin normaalilähdöt, joita oli normaalisti vain kaksi päivässä. Tällöin, kuten lähes jokaisena kisapäivänä oli sadetta sekä kohtalaisen kovaa tuulta. Samat fleetit olivat käytössä jo toista kertaa, ensimmäisen päivän vajauksen lähtöjen takia. Kolmas kisapäivä oli melko normaali, kaksi lähtöä, kohtalainen tuuli sekä sadetta. Tämä oli viimeinen karsintapäivämme.

Finaaleiden ensimmäisenä päivänä ihmeteltiin, mihin finaalisarjaan oli päässyt, minä sekä Aku olimme purjehtineet hopeaan, eli toiseen neljästä fleetistä. Tyttöjen puolella Mikaela oli purjehtinut hopeafleettiin.

Itsellä finaalipäivät sujuivat melko kehnosti, itselleni tuntemattomamman tuulen takia, mutta Aku oli joka lähdössä noin fleetin puolivälissä. Tuolloin isot ja painavat purjehtijat ”kiisivät” painonsa takia kovassa tuulessa.

Viimeinen lähtö alkoi kovalla tuulella, mutta päättyi tyyneen. Rataa jouduttiin lyhentämään, koska tuuli oli lakannut lähes täysin, itselleni tämä oli hyvä tilaisuus nostaa sijaani, Akun sija taas laski tuulen keventymisen myötä. Tyttöjen rata-alueella oli saatu kaikki lähdöt aikaiseksi, jo ennen tulen keventymistä.

Sateessa sitten pakkasimme veneet himmeliin, ja Matias lähti Suomeen HSS-Audilla himmeli perässä. Purjehtijoiden kanssa lensimme vasta seuraavan päivän aamulennolla Helsinkiin.