Kleopatra matkalla – Liuskasaaresta Färsaarille
s/y Kleopatra lähti HSS:stä helluntaina ja ensimmäinen gastin vaihto oli Köpiksessä 3.6. Pienen huollon ja tankkauksen jälkeen lähdettiin Islantiin vievälle legille jossa pysähdykset Eigersundissa,Norjan eteläkärkessä, Lervikissä Shetlannissa, Tórshavnissa Färsaarilla ja Eskilfjordurissa Islannissa parin kolmen päivän päästä.
Eigersundiin matka alkoi helteisessä säässä ja Skagenin niemen jälkeen tuli spinnukeliä. Sekä Skagenin nimen suojassa, että Göteborgin edustalla oli paljon tyhjiä tankkereita odottamassa komennuksia, selvästi Venäjän saarron uhreja.
Eigersund, tuo pahainen kylä, on näköjään valtamerikalastusparoneiden tyyssija. Kaikki rannat olivat täynnä ruotinlaivan kokoisten kalatehtainden huolto- ja purkufasiliteetteja. Eigersundista lähdettiin idyllisen sisäsaariston kautta jossa omakotitalojen ja huviloiden omistajat eivät olleet rahojaan säästelleet. Tukholman vedet jäävät vauraudessa kirkkaasti toiseksi.
Pohjanmeren ylitys meni ok, mutta tuli plägää joten kone lauloi aika pitkät pätkät. Norjalaiset ja Brittiläiset öljyntuotantolautat oli selvästi laitettu täyteen tuotantotahtiin (Venäjän saarron ansiota arvatenkin). Edellisellä ylityksellä muutama vuosi sitten alueella oli paljon työttömyyttä, koska öljyn hinta oli niin matala, että lauta oli laitattu säästöliekille ja huoltolaivastot satamiin. Pohjanmeri on turvallisuus- ja navigaatiomielessä aika sivistynyt paikka, koska öljyteollisuuden takia apua on aina lähellä. Myös merikortit ja vuorovesi- ja virtaustiedot lienevät maailman tarkimmat.
Lervikissä kiinnityimme Victoria dokkiin kuten aina. Pienen shoppailun (dieseliä ei saatu koska ei ollut automaattia ja aukioloajat olivat mahdottoman lyhyet) ja lepäilyn jälkeen jatkoimme matkaa Symbisteriin Whalsayhin joka on monessa mielessä Eigersundin kaltainen kalastusparoneiden satama. Pidimme säätä yhden päivän ja osallistuimme paikallisen boat clubin naamiaisiin (naiset olivat pukeutuneet nuoruuden idoleiksi – kaikkea Abban ja Hulk Hoganin väliltä, miehet tuotiin karjavaunulla ilmeisesti joistain toisesta pubista juuri kun me tulimme). Paikalliset väittivät, että kyllä kalaa meressä riittää ja että kalastuslaivan omistajat ovat miljonäärejä ja että Whalsayllä on eniten miljonäärejä UK:ssa.
Norjan meren ylitys Färsaarille tehtiin aika kovassa kelissä ja kaikki ikkunat mistä vene vuotaa tulivat paljastetuiksi. Jouduimme
kryssimään, ja lopulta lähestymään Färsaaria sumussa. Sumun seasta shiluetoitui Nolsøy joten saimme maa referenssin ja korjasimme suunnan täysvastaiseksi ja ajelimme koneella loput. Viima ja tihkusade olivat jäätäviä ja jouduimme taistelemaan vuorovesivirtaa vastaan (saimme tietää ”Rak” nimisestä vuorovesi appistä vasta myöhemmin). Vihdoin me pujahdimme Tórshavin aallonmurtajien suojaan.
Tórshavn on melko iso kaupunki – paljon Lervikiä suurempi – joka elää kalastuksesta. Täällä ei ole öljyteollisuutta vaan suuria telakoita valtamerikalastusaluksille. Sadetta tuntuu riittävän aina ja nurmikko on paksua ja vihreätä. Pikkulapset laskevat kurahousuissaan mäkeä märällä nurmikolla, kuten Suomessa lumessa.
Satamassa meille kävi uskomattoman hyvä tuuri: tapasimme ”Cruising Guide to Iceland, Faroey, Greenland and Jan Mayen” -kirjan kirjoittajan. Meillä olikin puutteita tiedoissamme Gröönlannin vesistä eikä merikortteja ollut löytynyt kaupoista Köpiksessä eikä Tórshavinssa. Hänen kanssaan olemme kavereeranneet ja pitäneet säätä. Olemme saaneet hyviä ensikäden tietoja ja myös tietoja muista purjehtijoista jotka suuntaavat samoille vesille, esim. yhdestä suomalaisesta joka on noin viikon meitä edellä – ehkä tapaamme hänet Gröönlannissa, tai ainakin saamme radiokontaktin.
Terveisin,
–Sampo
