Eki Heinonen Soling-luokan EM-kultaan ja MM-pronssiin

Soling on taktinen, tekninen ja fyysinen vene, jota drophaikataan kuten Staria. Moni ehkä saattaa kokea veneen liian haastavaksi juuri näistä syistä, kuten Starinkin. Star on Solingia hieman nopeampi avotuulessa, mutta molemmat ovat plaanaavia veneitä reippaamilla avotuulikeleillä. Kuten tiedetään – molemmat luokat ovat olleet olympialuokkia aikanaan ja se on tietty takuu luokkien haastavuudesta ja hyvyydestä myös nykyisin. Olen äärimmäisen iloinen siitä, että olen saanut taas mahdollisuuden kilpailla Soling – luokassa. MM-regatan kovemmat kelit olivat taas muistutus siitä miten mahtava vene Soling on.

Olen Vaasasta kotoisin, jossa aloitin optilla 8-vuotiaana. Seudulla oli aktiivista juniori- ja kevytvenetoimintaa. Optista siirryin E-jollaan ja myöhemmin 505-luokkaan, joka olikin ensimmäinen luokka, jossa tuli purjehdittua kansallisissa kilpailuissa.

Tie vei Merisotakouluun merikadettikurssille, josta valmistuin 1990. Tämän jälkeen alkoi tosissaan kilpaileminen H-veneillä. Vuosi 1994 oli merkityksellinen vuosi, sillä tuolloin purjehdittiin sotilaiden MM-kisat Ynglingillä ja kisoista tuli hopeamitalit. Mukana oli olympiapurjehtijoita ja hyvä menestys antoi kimmokkeen kilpailuun korkeimmalla mahdollisella tasolla Soling-luokassa. Projekti käynnistyi talvella 1995 ja projektin kotiseuraksi tuli HSS aina vuoteen 2000 olympialaisiin saakka.

Vuonna 1996 Atlantan olympialaisten Euroopan maanosakarsinnoissa saatiin varmistettua maapaikka Sami Tammisen ja Juha Harjulan kanssa kisoihin. Olympiakomitea ei kuitenkaan lähettänyt meitä vuoden 1996 olympialaisiin, mikä oli kieltämättä iso pettymys. Jatkoimme kuitenkin Sydneyn 2000 olympialaisiin asti. Koko olympiadi 1997-2000 oli mennyt hyvin. Olimme maailman Top-10:ssä neljän vuoden ajan ja useasti erittäin lähellä podiumsijoituksia luokan arvokisoissa. Olympialaisissa ei kuitenkaan onnistuttu näyttämään omaa potentiaaliamme.

Sydneyn jälkeen siirryin purjehtimaan Staria ja 5.5mR -luokkaa. 5.5mR – luokassa tuli MM-kultaa Sveitsin lipun alla vuonna 2007. Ruotsalaisessa America’s Cup -projektissa Victory Challengessa työskentelin 2001-2002.

Ateenan olympialaisiin tähtäsin Starilla Jali Mäkilän kanssa, mutta valitettava välinerikko vei mahdollisuuden olympiapaikkaan vuoden 2004 Ateenan kisoihin.

Lähes joka vuosi on tullut joku mitali. SM-kultaa taitaa olla noin 16 kappaletta eri luokista. Vuodelta 2007 on siis 5.5mR -luokan MM-voitto. Riku Nissilän Nicole 4:llä voitettiin X-41 luokan (OD) MM-hopeaa vuonna 2011.

Takaisin Soling-luokkaan ja EM-kulta

Sain talvella 2017 yhteydenoton Gabor Helmhoutilta Hollannista Facebookin kautta. Kyse oli siis vuoden 2000 Olympia Solingistamme, jonka Gabor oli ostanut Norjasta hieman aiemmin. Hänellä oli kysymyksiä mm. helotuksesta. Kerroin hänelle filosofiasta, jolla vene oli viimeistelty.

Lupasin mennä Gaborin perämieheksi Hollantiin kansalliseen regattaan 50-syntymäpäiväni kunniaksi. Kokemus oli positiivinen ja sen innoittamana päätimme osallistua 2017 Hollannin mestaruuskilpailuihin kesällä 2017, joista tulikin voitto. Paluu luokkaa oli siten tehty.

Tämä rohkaisi jatkamaan 2017 MM-kilpailuihin Hollantiin, mutta Gabor valitettavasti loukkaantui juuri ennen kisoja. Sain Pasi Palmun Suomesta mukaan Gaborin vakiogastin kanssa. Tuolloin jäimme yhden pisteen mitalisijasta. Lähes sama toistui kevään 2018 EM-kisoissa – putosimme niukasti ulos mitaleilta. Vuoden 2018 Hollannin avoimista mestaruuskilpailuista Medemblikistä tuli sitten puolestaan voitto ja Pasi Palmu oli jälleen mukana.

Tänä kesänä Soling-luokan EM-kilpailut järjestettiin Gardalla ja saimme poikani Mathiaksen mukaan keulaan. Kaikki palikat loksahtivat nyt kohdilleen ja kotiin tuomisina oli selkeä voitto. Mukana oli kaikkiaan 34 venettä ja 13 kansakuntaa.

MM-kilpailut La Baule, Ranska

Odotukset olivat suhteellisen korkealla – nöyrästi kuitenkin haasteen kimppuun menimme. Itse jatkoin perämiehenä ja veneen omistaja Gabor keskellä. Keulaan tuli hollantilainen 49er-purjehtija Thies kun Mathias oli estynyt osallistumasta vaihto-opintojensa vuoksi. Ennen kisoja ehdimme harjoitella 2 yhteistä intensiivistä treenijaksoa.

MM:t olivat jälleen kovatasoinen regatta: yhteensä 38 venekuntaa 14 kansakunnasta. Mukana oli hallitseva maailmanmestari Argentiinasta, Brasiliasta oli 2 kovaa venekuntaa. Mukana oli noin 10-venekuntaa, joilta voitiin odottaa lähtövoittoja. Monia tuttuja 1990-luvun olympiadeista oli ilo tavata niin rannassa kuin radalla.

Pieni notkahdus regatan puolivälissä (9. OSC ja 9.) oli tällä kertaa ratkaisevaa – emme vahvasta lopusta (4 viimeistä lähtöä sijoilla 1. 1. 4. 1.) kyenneet enää kuromaan eroa kiinni ja tyytyminen oli pronssimitaleihin. Näin jälkikäteen olen kuitenkin todella tyytyväinen 2019 kauteemme – Euroopan mestaruus ja MM 3. WS:n (World Sailing) yksityyppiluokasta on mielestäni vähintäänkin hyvä suoritus.

Muutama sana Solingista ja jatkostani

Soling on taktinen, tekninen ja fyysinen vene, jota drophaikataan kuten Staria. Moni ehkä saattaa kokea veneen liian haastavaksi juuri näistä syistä, kuten Starinkin. Star on Solingia hieman nopeampi avotuulessa, mutta molemmat ovat plaanaavia veneitä reippaamilla avotuulikeleillä. Kuten tiedetään – molemmat luokat ovat olleet olympialuokkia aikanaan ja se on tietty takuu luokkien haastavuudesta ja hyvyydestä myös nykyisin.

Olen äärimmäisen iloinen siitä, että olen saanut taas mahdollisuuden kilpailla Soling – luokassa. MM-regatan kovemmat kelit olivat taas muistutus siitä miten mahtava vene Soling on.

Solingin välinepuolella on tapahtunut jonkin verran muutoksia,  nykyään myös hiilikuitumastot ja 2020 alkaen myös hiilikuitu puomi ja spinnupuomi ovat sallittuja. Nämä kestävät alumiinisia paremmin. Alumiiniprofiilien ongelmana on ollut myös niiden saatavuus. Purjeet ovat edelleen dacronia ja kilpasetti koostuu kahdesta fokasta, yhdestä isosta, kahdesta isosta spinnusta tai vaihtoehtoisesti yhdestä isosta spinnusta ja yhdestä pikku spinnusta.

Nykyinen Solingin hollantilainen omistaja ei vielä MM-kilpailujen jälkeen liene täysin tyytyväinen, kuten en täysin itsekään – mutta katsotaan rauhassa. Vene ja välineet ovat olleet juuri sellaisia kuin olen toivonut. Olemme menneet eteenpäin systemaattisesti, ja nyt on saatu hyvä miehistö aina kasaan ja kokemusta on tullut kaikille. Toivottavasti omistaja ei vielä myy venettään pois.

Vuoden 2019 alussa hankimme Louhen FIN-97 ahvenanmaalaisen perhetutun Bengt Lindströmin kanssa ja Louhella kisataan ainakin vuodet 2020-2021. Ensi vuosi 2020 harjoitellaan ja kilpaillaan pääosin Suomessa vuoden 2021 Gold Cupia ja MM-kilpailuja varten, jotka järjestetään Ruotsissa ja Pohjois-Saksassa. Poikani Mathias on näillä näkymin keskellä mukana.

Kilpailu WS:n virallisissa pienemmissä One Design – luokissa on se oma juttu ja lähimpänä sydäntäni. Yksityyppiluokissa ratkaisut syntyvät pienistä eroista ja lause ”Usually the best sailor wins” pitää paikkansa hyvin.

Lisätietoja Soling-luokasta, tuloksista ja eri kilpailuista osoitteessa www.soling.com

 

Liittyvät artikkelit