Katsastus ja veneturvallisuuden edistäminen 1.

Osana veneturvallisuuden kehittämistä seurassamme muutama meistä katsastusmiehistä osallistui Purjehdusliiton veneturvallisuuspäiville viime syksynä. Monista mielenkiitoisista esitelmistä vakuutusyhtiö Alandian edustajan, merikapteeni Martti Simojoen jäi erityisesti mieleeni. Hän esitti mm. faktoja veneilyn kehityssuunnista. Tässä joitakin niistä, muistiinpanojeni mukaan:

• Pandemian aikana kiinnostus veneilyyn kasvoi kun ei voinut matkustaa ulkomaille lomailemaan.
• Käytettyjen veneiden osuus kaupasta väheni, ihmisillä on varaa ja he haluavat uusia veneitä.
• Vahinkoja on sattunut vähemmän kuin ennen – johtuuko se polttoaineiden hintojen vaikutuksesta mailimääriin?
• Vahingoista karilleajot ovat tavallisin syy. Ja kallein.
• Suomessa on noin 230.000 rekisteröityä venettä.
• Näistä 88 % on moottoriveneitä, 6 % purjeveneitä, 4 % vesiskoottereita ja 2 % muita veneitä.

Seuraavia trendejä voidaan havaita:

• Ihmiset haluavat entistä enemmän matkustaa nopeasti ja mukavasti. Paikasta toiseen, itse purjehdus ei ole enää se juttu.
• Uusia veneilijöitä on valtavasti. Ja heillä ei yleensä ole kokemusta vesillä liikkumisesta. Harva oppii enää purjehdustaidon niin sanotusti sukupolvesta toiseen. Ja ani harva näistä uusista veneilijöistä liittyy pursiseuraan.
• Veneiden yhteisomistus ja niin sanottu sharing tulee yhä tavallisemmaksi kuten myös veneiden vuokraaminen.
• Yhä useammin veneilijä ei itse suorita veneen kunnostus- ja varustusasioita, joten veneen osaaminen on usein uusilla veneilijöillä heikommalla tasolla kuin esimerkiksi HSS:n jäsenillä.
• Nuoriso ei enää halua liittyä pursiseuroihin. He haluavat ajaa, eivät olla jäseniä.

Jäin miettimään mitä tästä seuraa HSS:n kannalta? Simojoen kuvaamassa veneilyn nyky-ympäristössä jokainen pursi- tai veneilyseuraan kuuluva on veneturvallisuuden resurssihenkilö vesiliikenteessä. Jos jotain sattuu vesillä kokeneet ja organisoituneet veneilijät ovat niitä henkilöitä, jotka pystyvät auttamaan ja ratkaisemaan ongelmia.

HSS edistää näin veneturvallisuutta monella eri tavalla. Junioritoiminta, Sailing Center, katsastustoiminta ja seuran jäsenten spontaani tiedonvaihto laitureilla ja vierassatamissa kuuluvat tähän.

Myös katsastus asettuu Simojoen kuvassa osittain uuteen valoon. Vanha mielikuva, että katsastus on sitä, että katsastaja keväällä tarkastaa, onko kippari ja omistaja hoitanut velvollisuuksiaan tarkistaa sammutin ja uusia hätäraketit tuntuu aikansa eläneeltä. Pikemminkin katsastustoiminta on sen edesauttamista, että kokemusta veneiden turvallisuudesta ja varustuksesta siirtyy veneilijöiltä toisille. Tiedonvaihto on kahdensuuntaista! Katdsastajat oppivat vähintään yhtä paljon katsastettavilta kuin päinvastoin – ja siirtävät mahdollisuuksiensa mukaan tietoa eteenpäin. Eikä ainoastaan veneistä ja varusteista vaan myös koetuista vaaratilanteista ja siitä, mitä erilaisissa yllättävissäkin tilanteissa kulloinkin pitää tehdä.