Purjealus Najaa ei vuonna 1921 rakennettu kestämään vuosikymmeniä vaan voittamaan rakennusvuoden 1921 Sinebrychoff-pokaali. Mutta niin vain kahdeksikkokaunotar on tänä vuonna ehtinyt täyttää sata vuotta – ajan hengen mukaisesti ilman juhlallisuuksia.

Åbo Båtvarfilla rakennetun Najan on suunnitellut G. L. Stenbäck. Vuodesta 1993 lähtien se on ollut Tuomas Ruokolaisen omistuksessa, aluksi kunnostusprojektina. Venepuuseppä Mika Louhivaaran ja useiden talkoolaisten kanssa Tuomas palautti sen mahdollisimman alkuperäiseen kuntoon, mikä merkitsi mm. uuden lyijykölin teettämistä Hans Groopilta tilatuilla suunnitelmilla. Alkuperäinen köli kun oli vuonna 1943 siirretty uuteen kasiin ja korvattu valurautaisella, minkä vuoksi mittasuhteet olivat pielessä.

Najalla on vuosien mittaan ollut useita ystäviä, jotka ovat antaneet paljon aikaansa sen ylläpitoon ja kilpailutoimintaan. 1990-luvun toisella puoliskolla ja vielä 2000-luvulla Najalla kilpailtiin ahkerasti. Matkapurjehdukset perhe- ja ystäväporukalla mahtuivat ohjelmaan siinä sivussa, ja vähitellen niistä tuli kilpailemista tärkeämpiä. Perheemme on lainannut venettä mielellään ylläpitoon osallistuneille ystäville myös ilman omistajaa.

Pisimmän purjehduksen Naja on omistuksessamme tehnyt Tukholman kulttuuripääkaupunkitapahtumien yhteydessä kesällä 1998, jolloin matka jatkui vielä eskadroonana etelään Ruotsin rannikkoa pitkin. Ahvenanmaalle on purjehdittu useita kertoja. 2001 juhlimme 80-vuotispäiviä Hangon Regatan yhteydessä järjestetyssä tilaisuudessa. 2011 toteutimme perhe- ja ystäväporukalla Najan 90-vuotisjuhlapurjehduksen Helsingistä itään Kotkaan ja Virolahdelle asti. Toistaiseksi viimeinen omistajan kilpailu osui Airisto Segelsällskapetin 150-vuotisjuhlaregattaan 2015. Sen jälkeen Naja on osallistunut ainakin Viaporin Tuoppiin.

Aktiivisina vuosina Najan kotisatama on ollut HSS:n Liuskasaari, jossa sillä on ollut laituripaikka muun kasilaivaston joukossa. Kunnostus ja talvisäilytys on tapahtunut Ouritissa. HSS:n itävajan palossa 2013 Naja menetti silloisen mastonsa, purjeensa ja irtaimiston. Tilalle löytyi sopiva masto ja jopa purjeet Sveitsistä Fred Meyerin Catina VI:sta. Sen peruna purjeessamme luki hetken aikaa SUI-1, joka sittemmin vaihdettiin historialliseen muotoon L-1.

Ina ja Tuomas Ruokolainen

Kuvat Ruokolaisten ja Jorma Rautapään arkistoista.