Itämeren suurimpaan avomerikilpailuun osallistui tänä vuonna HSS:ltä kolme venettä: Grand Soleil 45 Seanna, Swan 44 Pepper III sekä First 41 Kleopatra. 350 mailin avomerikilpailu starttaa Tukholman keskustasta josta rata kulkee Sandhamnin pohjoispuolitse avomerelle. Gotlanti kierretään myötäpäivään ja maali on Sandhamnissa. Tänä vuonna kisa oli suhteellisen kovatuulinen ja normaalista poiketen eteläisimmälle, Hoburgin kääntömerkille purjehdittiin myötätuulessa ja paluu Sandhamniin oli vastatuulta. Lopputuloksissa Seanna oli SRS A luokan 3.  ja kokonaistuloksissa 6/248. Kleopatra oli SRS B luokan 39. ja kokonaistuloksissa 167/248. Pepper III joutui keskeyttämään varusterikon vuoksi.

---

Seppo Sjöroos – S/Y Seanna – Superyellow Sailing Team

”Seannan ensimmäinen Gotland Runt meni tosi hyvin ja kilpailu oli muutenkin hieno kokemus. Kisan pituus tuo oman haasteensa ja vahdit on saatava toimimaan, Suursaaren voi periaatteessa purjehtia yksillä silmillä mutta ÅF Offshore Racea ei. Suurin kiitos kuuluu tietysti miehistölle jossa purjehtivat:

-Seppo Sjöroos / Kapteeni, Taktikko

-Anna Ahlholm / Piano

-Anssi Arimaa / Vahtipäällikkö

-Rosa Lindqvist / Ruori

-Sofia Toroi / Ruori

-Arto Rusanen / Trimmer

-Eril Malmberg / Trimmer

-Kaarlo Forsman / Trimmer

-Oskari Alho / Bowman

-Michael Backlund / Mast

Startti oli tiukka mutta päästiin lähtemään suhteellisen hyvissä asemissa kryssimään ulos saaristosta. Oli hieno kokemus kryssiä kapeaa väylää 250 veneen kanssa.

Hieman ennen Almagrundettia nostettiin heavy-spinnu  noin 25 kts. tuulessa ja kohtalaisessa aallokossa. Alussa ei oikein oltu rytmissä ja tuloksena melko miehekäs broach. Kun oltiin taas pystyssä ja menossa keula, ei kylki, edellä alamäkeen niin alagaijan blokin sakkeli petti ja tuloksena vielä näyttävämpi ”pannutus”. Uusi bloki kanteen ja matka jatkui parhaimmillaan 18,8 solmun nopeudella. Pitkissä surffeissa ei kukaan pystynyt peittelemään hymyä. Puuskissa tuulta oli enimmillään 30 kts. Fårön kohdalla oltiin hetkellisesti jopa luokkamme ensimmäisenä.

Hoburgin merkiltä M/H jibi ylös ja alkoi kryssi kohti Visbyn merkkiä. Tässä vaiheessa laidalla pidettiin tietysti niin paljon painoa kuin mahdollista mutta suhteellisen intensiivisen spinnuttelun väsyttämät ruori- ja trimmihenkilöt pääsivät lepäämään. Vähän ennen Visbytä tuuli alkoi laskemaan ja vaihdettiin keulalle Light -jibi. Visbyn poijulla oli lähes nolla tuuli ja sumua, rantabaarin musiikeista ja valoista, joka siis oli about 150 metrin päässä saatiin mukavasti motivaatiota viimeiselle kryssille kohti Almagrundettia ja Sandhamnin maaliviivaa (motivaatiosta tosin ei ollut pulaa koska tiesimme olevamme hyvissä asemissa) Kakkospaikasta käytiin tiukka kamppailu ”K-Yoten” kanssa. Loppujen lopuksi heillä kävi hyvä tuuri ja pääsivät Almalta suoraan maaliin, me jouduimme tekemään 4-5 vendaa. Kakkossija oli vajaan viiden minuutin päässä. Mutta ei harmita 🙂 (no, ehkä vähän jäi hampaankoloon)

Hieno kisa joka meni meiltä hienosti ja kivaa oli. Palkintojenjaossa oli mukava käydä pokkaamaassa kaksi kertaa, SRS A ja Total -palkinnot. Saatiin ihan hyvät voitonjuhlatkin aikaiseksi, veikkaan että pipopäinen Superyellow Sailing Team muistetaan ainakin hetken.

Voitonjuhlien jälkeen torstaina puoliltapäivin nostettiin taas purjeet ja suunnattiin kohti Hankoa ja Regattaa. Hankoon saavuttiin perjantaina klo. 0500, muutamaa tuntia ennen ensimmäistä starttia. Regatta meni meiltä myös hyvin, päästiin jopa käymään podiumilla-

---

 

Sampo Kellomäki – S/Y Kleopatra

Olimme s/y Kleopatralla (Beneteau First 41s5) ensikertalaisina vuoden
2018 Gotland Runtissa (virallisesti ÃF Offshore Race). Olimme skabassa
asenteella että nautiskellaan ajosta, ja kunhan pääsemme startiin,
maaliin, meitä diskata tai protestoida, emmekä ole viimeisiä, suoritus
on hyvä. Miehistönä olivat Sampo Kellomäki (kippari), Arttu Laine
(matruusi), Johannes Helander (kokki), E.S. ja J.H.

S/y Kleopatra on avomerikruisailuun varustettu joten kisaanvalmistautuminen oli lähinnä mittasertifikaatin hankkimista janormaalia keväthuoltoa. Päädyimme omailmoitukseen perustuvaan ORC Clubsertifikaattiin joka sitten muuttui ruotsalaisten toimesta SRSsertifikaatiksi. Sertifikaatin hankkiminen olisi pitänyt aloittaa joennen vesillelaskua, jos olisi halunnut mittamiehen mittaaman ORCisertifikaatin. Omailmoituksesta oli lähinnä se haitta, että veneenpaino tuli valmistajan ilmoittaman uuden veneen painon mukaan eikä 30
vuotta vanhan veneen todellisen painon mukaan. Ilmoitetuistadeadlineistä huolimatta sallittiin meille myöhästyminen sertifikaatintoimittamisessa, kunhan se oli kilpatoimistossa ennen turvatarkistusta
ja ymmärsin, että tälläistä ilmeisesti sattuu usein.

Turvavälinetarkistuksessa opittiin, että VHF-vara-antennivaatimusta eivoi täyttää käsi-VHF:llä vaan pitää olla ihan erillinen vara-antennipää-VHF:ään. Radioamatöörinä rustasin sellaisen veneessä olevistatarvikkeista 20 minuutissa ja se kelpasi komitealle. YhteyskoeStockholm radioonkin meni mallikkaasti. Toinen yllätys oli, ettähupullisten pelastusliivien vaatimusta ei voi täyttää laadukkaillapelastusliiveillä ja offshore purjehdustakkien hupuilla. Jouduimme siisostamaan vaatimukset täyttävät liivit – jäi vähän sellainen maku, ettäsäännön tiukka soveltaminen oli lähinnä liivivalmistajan intressissä.

Gotland Runt oli myös ensimmäinen kisa johon olen ylipäätäänosallistunut, toki Arttu ja Johannes olivat kisoissa ja regatoissaolleet aiemminkin, joten lähtöalueella pyörittäessä piti ollatarkkana. Ylitimme lähtölinjan 56 sekuntia merkin jälkeen eikä mitäänpaniikkitilanteita tullut joten pidän lähtöä melko onnistuneena. Noin70 tunnin kisassa lähtösekunneilla ei ole niin merkitystä. Alkumatkankryssiminen suuressa veneparvessa kapeissa salmissa oli tosielämys. Suurin osa saaristo-osuudesta oli suljettu muulta
siviililiikenteeltä, joten käytännössä kaikki veneet ajoivatkisasäännöin.

Ruotsalaiset gastin (E.S. ja J.H.) jäsenet olivat keskittyneetensisijaisesti sosiaalisiin tapahtumiin (coctailit ja illallisetolivat tietysti kaikille mukavia) joten emme olleet päässeet ollenkaanharjoittelemaan koko tiimin voimin, vaikka pari päivää oli lillittyTukholman keskustassa ja aikaa olisi ollut. Tämä kostautui, kun vendat
eivät olleet parhaita mahdollisia ja vendan jälkeen hyvään trimmiinpääsykin kesti. Oxdjupettiin mennessä olivat pahimmat mokat hioutuneetpois ja selvisimme siitä varsin mallikkaasti. Monista veneistäpoiketen olimme ottaneet ensimmäisen reivin jo ennen Oxdjupetia jotenemme broachailleet puuskittaisessa pohjoistuulessa.

Gotlannin itäreunaa yöllä purjehdittaessa kuulimme parikin maydaytä(yksi trimaraani jäi katolleen), mutta ne olivat meistä kaukanaja yksi rahtilaiva sekä Sweden Rescue olivat auttamassa.

Spinnun suhteen miehistö laiskotteli (pelkäsi?) emmekä saaneet sennostoa aikaiseksi ennen kuin vasta 6 tuntia ennen Hoburgia. Nostossatuli broachi, mutta siitä selvittiin nopeasti. Spinnu toimi hienostija petrasimme monta sijaa. Spinnualueen loppuvaiheessa sitätrimmatessa eräältä gastilta menivät ylä- ja alagaia sekaisin, jatuloksena puomi nousi taivaisiin ja vene broachasi. Ei muuta kuin luunskuutti irti spinnu talteen. Kadutti, ettei spinnua oltu nostettu joAlmagrundetin jälkeen – olisimme voineet sijoittua paljon paremmin.

Stora Karlsön ja Lilla Karlsön välisestä salmesta alkoi ensimmäinenplägä. Ne olisi ehkä kannattanut kiertää ulkokautta. Tuuli kuitenkinpalasi hetkeksi ennen kuin toinen plägä alkoi Visbynedustalla. Kääntömerkille pääsimme kuitenkin jonkinmoisella tuulenkantamoisella ja vieläpä hieman pois päinkin, eli emme jääneen plägäänlillimään läheskään niin pahasti kuin ne 6 kilpakumppania jotkaohitimme.

Almagrundetia kohti kryssiessämme tuli kolmas plägä. Siinä seurasimmemenestyksekkäästi yhden pilven reunaa kunnes sekin haihtui. Kisassakaikilla veneillä oli pakollisena varusteena lähettävä AIS, joten
katselimme edellä menevien kilpakumppaneiden ”neniä” ja päättelimmesiitä missä tuulta oli tarjolla. Plägä loppui koukkaamalla idästä jaAlmagrundetilla ja maalilinjalla oli ihan mallikas tuuli.

Kruisaillessa pidämme 3-4 tunnin yhden hengen vahteja logiikalla, ettäniin saa nukkua kunnolla, alkumatkan nopeassa saaristokryssissätarvittiin toki kahden hengen vahdit. Jatkoimme yhden hengen vahdeillaAlmagrundetin jälkeen yötä vasten. Tämä oli virhe, koska kahden hengenvahdeilla spinnu olisi varmaan tullut nostettua ajallaan. Myösplägäosuuksilla kahden hengen vahdeista olisi ollut hyötyä jotta
tuulen haistelussa ja trimmailussa olisi ollut enemmän filosofoijia javähäiset tuulenkantamoiset saatu paremmin hyödynnettyä.

Alkumatkan kryssissä keitimme sinisimpukoita, mutta käytännössäpurjehtimisessa oli sen verran tekemistä, että gourmet-kokemuksestaei saatu täyttä iloa irti. Ehkä siihen tilanteeseen olisi kuitenkinsopinut paremmin joku keitto ja voileivät. Myötätuulilegillä olikinjo olosuhteet nautiskella Johanneksen valmistamista munuaisista.Kohti pohjoista kryssittäessä plägät tarjosivat erinomaisiatilaisuuksia nauttia hevospihveistä.

Lopussa osallistuimme formaaliin illalliseen joka ei kuitenkaan ollutihan niin formaali kuin olimme kuvitelleet. Pursiseuran klubitakki jashortsit näyttvät olevan suositeltavin pukeutumistaso. Snapsilaulut
laulettuamme jatkoimme Sandhamnista kruisailemaan Mälarenille.

S/y Kleopatran sijoitus oli SRS B luokassa 39/53 ja kokonaistuloksissa 167/248.SRS B luokassa keskeytti noin 10 venettä ja kaikenkaikkiaan noin 50 venettä.Matka-aikamme oli 70h45.

Tulokset:

https://race.ksss.se/sv/AFOR/Leaderboard/

https://race.ksss.se/sv/Deltagare/SRS-Total/